Artikkeli tämän päivän The Indepentissä pysäytti minut paikoilleen. Kaikessa lyhykäisyydessään artikkelissa on kyse seitsemäntoista vuotiaan tytön ruumiin löytymisestä läheltä Bridgendin pikkukaupunkia, Eteläisessä Walesissa. Hänen on todettu hirttäytyneen metsässä josta hänet sitten myöhemmin löydettiin.
Mitä erikoista on 17-vuotiaan tytön itsemurhassa? Traagista kylläkin, mutta lopulta aivan liian tavallista. Jenna Parryn kuolema ei olisi sen kummallisempi ellei hän olisi 17. (!!) alle 30-vuotias nuori joka on ottanut oman henkensä Bridgendissä sitten tammikuun 2007. On vaikeaa käsittää, millainen tragedian noin 40 000 asukkaan Bridgendille on se, että 17 kaupungin nuorista kokevat elämänsä niin tyhjänä tai tuhoontuomittuna jotta ottavat hengen itseltään. Kuinka epätodelliselta elämä ja maailma voivatkaan tuntua kun esim. vanhempana joudut kohtaamaan sen ajatuksen, että et voi tuudittautua uskoon lapsesi hyvinvoinnista vaan sinun tulee vartioida häntä - häneltä itseltään.
Seitsemäntoista uhria, hieman yli vuodessa. Edes Suomessa, joka on itsemurhien kuninkuusmaa, yksikään yksittäinen kunta on tuskin koskaan joutunut vastaanvanlaiseen tilanteeseen. Tilanne tuntuu käsittämättömältä. On epäilty, että nuorilla on ollut 'Itsemurha-sopimus' tai 'kultti' joka on johtanut tähän tragediaa. Poliisi kuitenkin on vakuuttunut, että itsemurhilla(siis koko seitsemäntoista sarjalla, muutamilla keskenään kylläkin) ei ole suoraa yhteyttä ja minkäänlaisia todisteita sopimuksesta tai kulttitoiminnasta ei ole löydetty. Mutta mikä sitten selitykseksi?
Paikallinen poliisin erikoisyksikkö tutkii niinkutsutun 'Werther-effektin' mahdollisuutta. Werther-effekti saa nimensä Goethen teoksesta 'Nuoren Wertherin kärsimykset' jossa päähenkilö, nuori Werther, tappaa itsensä lopuksi sydänsurujen tähden. Kirjan ilmestymisen jälkeen 1774 raportoitiin sarja kirjan tapahtumien kaltaisia tilanteita jotka johtivat kirjan kieltämiseen lailla Saksassa.
Hämmentävää...Voisiko yksi itsemurha, 'inspiroida' muut seuraamaan ensimmäistä? Ensimmäinen itsensä surmannut, 18-vuotias Dale Crole, kuoli tammikuussa 2007. Seuraavat ottivat oman henkensä jo seuraavassa kuussa(Dale Crolesta seuraava, Dave Dilling oli Crolen ystävä ja häntä seurannut Thomas Davies tunsi molemmat). Siitä lähtien on hädin tuskin ollut kuukautta jolloin ei hirtettyä nuorta olisi löydetty Bridgendissä...Tosiaan, mainitsinko sen, että KAIKKI ovat päättäneet tappaa itsensä hirttämällä? Hirttäytyminen vaatii paljon päättäväisyyttä(Valmisteleminen vie aikaa, toteutus kestää ja ollakseen varmasti tappava on oltava huolellinen), ja siten on kiinnostavaa havaita että kaikki ikään ja sukupuoleen katsomatta ovat valinneet tämän tavan.
En aio väittää, että tilanteessa olisi jotakin hämärää. Tuskin, sillä kaikille surmille poliisi on löytänyt jonkin syyn jonka vuoksi voidaan kuvitella uhrin ottaneen hengen itseltään. Ei, enemmänkin minua alkoi kiinnostaa se mitä tämä monumentaalinen (sillä sellaiseksi jo mielestäni tätä voi kutsua!) tragedian kierre kertoo Brigdendin todellisuudesta ja elämästä siellä. Millainen täytyy paikan olla, että se ajaa 17 nuorta ottamaan hengen itseltään? Tai ehkä tämä tragedia-kierre on toisenlainen ilmentymä samasta yhteiskunnasta 'poisputoamisesta' joka aiheutti Jokelan tragedian viime vuonna. Se on varmaa, että jokin aiheuttaa pahoinvointia massiivisella mittakaavalla ja sellaisella intensiteetillä, että se ajaa ihmisiä tekemään dramaattisia ratkaisuja joilla on traagisia seurauksia. Olemmeko kohdanneet jonkin vielä tuntemattoman kauhun joka nousee modernista elämäntavastamme tai todellisen sellaisen puutteesta?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti