Laiskanpulskea kissa makaa auringossa,
näyttää tärkeältä,
siinä aidalla se lojuu ja katselee minua.
'Jatka matkaasi!'
sen katse sanoo.
'Häiritset elämääni,
laiskanpulskeaa, täyteläistä'
se tuhahtaa katsellaan.
Ei se jaksa, ei se viitsi.
Silti se nauttii, enemmänkin.
Se VIIHTYY siinä,
elämässään.
Jätän kissan viihtymään,
jatkan matkaa kylmissäni.
Kissa,
tuo kyltymätön ketku,
jää nauttimaan laiskanpulskeana auringostaan.
Lapsekasta syksyä :)
maanantai 22. syyskuuta 2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)