Melua Tyhjästä

Nyt on toinen päivä valintakokeiden jälkeen. Oloni on tyhjä, väsynyt ja en koe pääseväni irti prosessista joka on hallinnut elämääni puolen vuoden ajan. Koen turhaumaa, tappion karvautta ja ärsyyntymistä vaikka minkäänlaista tulosta ei ole edes saatavilla. Ottaen vielä huomioon, että en koe epäonnistuneeni kokeessa, fatalistinen asenteeni on yhä säälittävämpi.

En ilmeisesti ole kovin hyvä toimimaan paineen alla, tai sitten vain nyt painetta on kasaantunut yksinkertaisesti liikaa. On omia ja muiden (ainakin koettuja) odotuksia, lamaantunut elämänkehitys johon haluaisi saada piristysruiskeen ja muutamia harvinaisia onnistumisenkokemuksia lähiajoilta joille tahtoisi saada jatkoa. Nämä yhdistettynä ylimitoitettuun henkilökohtaiseen vaatimustasoon ja tarpeeseen miellyttää muita on vaarallinen yhdistelmä. Se rikkoo ihmisen...

Nyt minulla on aavistus siitä elämälle myrkyllisestä maailmankatsomuksesta, joka saa epäonnistuneeet japanilaisopiskelijat hyppelemään katoilta huonojen arvosanojen jälkeen. Ajoittain pelottaa kuinka luontevaa olisi antaa kyseisen ajattelun viedä mennessään. En kuitenkaan anna, sillä itsensä lopettaminen on vaan noloa ja vaikeaa selittää jos sen tyrii (nykyisessä mielentilassani olen varma, että onnistuisin loistavasti siinäkin). Lisäksi pidän aivan liikaa elämästäni :) Enemmänkin tarvitsin osoituksen siitä, että tekemisilläni on merkitystä ja, että kaikki ei ole yksinkertaisen tuurin varassa. Sillä jos on, minun noppatuurillani ei pitkälle pötkitä.

Iloista kesää kaikille :D