Sanoja ja veneitä

'I don't quite know
How to say
How I feel

Those three words
Are said too much
They're not enough'

-Snowpatrol, Chasing Cars-

Olen viime aikoina päätynyt miettimään sanoja, niiden merkitystä ja ennen kaikkea niiden vaikutuksia. Tulin siihen tulokseen, että vaikka olen aina kokenut miettiväni sanomisiani tarkemmin useimmat ympärilläni olevat, se ei ole verrattavissa siihen kuinka tarkkaan olen niitä pohtinut näinä kuluneina lähiviikkoina.

Sanat ja niistä muodostuvat lauseet ovat minulle tällä hetkellä kuin sirot puiset veneet veneentekijälle. Ne vaativat paljon työtä jotta ne liukuisivat veden pinnalla vaivattomasti, eivätkä tempoilisi vaan tottelisivat ohjaajansa lähes ajatuksen nopeudella. On melko helppoa rakentaa vene joka näyttää kauniilta ja sirolta, mutta tosipaikan tullen käyttäytyy kuin vikuroiva hevonen joka enemmin saattaa ohjaajansa vaaraan kuin toiselle rannalle. Todellista taitoa vaatii sisällyttää kaikki tahdotut ominaisuudet kauniiseen muotoon ja saada kokonaisuus toimimaan. Minä olen kokenut itseni viimeaikoina 'veneentekijäksi' ja olen yrittänyt rakentaa kaunista 'venettä'. Jokainen sana on tullut punnituksi ja tarkastetuksi siltä varalta että siinä on virheitä tai heikkouksia. Jokainen lause tehty samalla tinkimättömällä ammattitaidolla...no käsitätte kuitenkin varmasti pointtini. On sanottava että tämä on vaatinut kaiken taitoni ja epäilen vahvasti olenko onnistunut tekemään mitään siedettävää...

Siitä huolimatta, tämä on ollut kuitenkin opettavaista, se on myönnettävä. Jaan erään huomioni tässä joka liittyy muuten tämän tekstin alussa löytyvään lainaukseen. Olen huomannut että en osaa käyttää sanaa 'rakkaus' enkä osaa suhtautua sen käyttöön. Rakkaus on aina ollut varattuna sanavarastossani, johonkin määrittelemättömän merkittävän tunne-elämyksen kuvailuun josta johtuen kriteerit joita 'rakkaus' sanan käyttö vaatii ovat nousseet lähes tavoittamattoman korkealle.
Olen pitänyt näkemystäni aina oikeana ja perustellut sitä aina huomiollani kuinka 'rakkautta tunnustetaan aivan liian heppoisin perustein ja se menettää merkityksen. Se muuttuu sanaksi sanojen joukossa'. Olen ollut kovin tyytyväinen näkymykseeni ja kokenut tekeväni oikeutta tälle tunteiden 'perimysteerille'.

Mutta...

kuten kovin usein ylpeys on käynyt lankeemuksen edellä. Jatkaakseni veneentekijä metaforaani, olen kohdannut ongelmia rakentamisessa. Olen rakentanut venettä ja pyrkinyt saamaan siitä kauneimman ja virtaviivaisimman mitä kyvyilläni on mahdollista rakentaa. Mutta jotakin puuttuu...työkalu tai materiaali...Itseasiassa tiedän mitä se on, mutta pelkään käyttää sitä. Se hienointa, sileintä puuta jota tiedän ja samaan aikaan paras työkalu jonka olen koskaan tavannut. Ainoa ongelma on se, että olen sulkenut sen vuosia sitten kaappiin käyttämättömänä sitä 'erityistä tilaisuutta' varten. Se on lojunut käyttämättömänä, ja itsetyytyväisenä olen odottanut tilaisuutta jolloin käyttää sitä. Nyt kun tarvitsisin sitä, ainoa asia mihin pystyn on tuijottaa kaappia ja miettiä mistä ihmeestä saan rohkeuden tarttua sen sisältöön. Halu hallita kaapin sisältö on kova mutta pelkään syvästi pilaavani jotain tai käyttäväni löytämäni välineitä väärin. Minulla on siis ongelma...

On varmasti parempi lopettaa vertaus tähän nyt kun se mielestäni on vielä osuva. Toivottavasti se on myös lukijalle selkeä, tai sitten tässäkin veneessä on rakennevika. :)