Koska saapuisi kuolema ja päästäisi tästä väsymyksestä pois?
Aurinko piiskaisi hengen, polttaisi ruumiin kuin roviolla.
Milloin virtaa veri haavoistani karkeaan hiekkaan?
Turta olen, kuolonkankeakin.
Uskomattomasti elämä kamppailee, pitää yllä kipinää.
Väsymys on pitkä tunneli jossa ei ole ovea.
Ovi ei ole ainoa ulospääsy(Tämä on uusi ajatukseni).
Voi pysähtyä ja käytävä ei ole enää väylä.
Se on paikka jonne jäädä,
jonne unohtua.
Väsynyt.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti