Poika Kuplassa

Lohdutin erästä tiettyä[ :D] hänen elämänhallinta ahdistuksessaan aikoinaan englannissa kuulemallani aforismilla: 'Life is like electricity, it always seeks the path of lowest resistance'. Herttaisen naiivia luottamusta asioitten luonnolliseen järjestäymiseen, se myönnettäköön mutta kovin lohduttavaa silloin kuin joutuu luovimaan kaaoksessa.

Olen itse luovinut henkilökohtaisessa kaaoksessa viime viikkoina. Olen kärsinyt jonkinlaisesta henkisen ponnistuksen jälkeisestä krapulasta. Tälläiseen tulokseen ainakin olen tullut. Asioitten enemmän tai vähemmän selkiydyttyä, taaskin erään tietyn kanssa, olen kamppaillut oudon ja äkkiseltään alkuperältään vaikeasti todettavasta turtumuksesta ja uupumuksesta maailmaan. Vastoin odotuksiani, asioitten selkiytyminen ja niiden käsittelyn vaatiman energiamäärän laskettua, en ole rentoutunut vaan jäänyt ikäänkuin paikalleni ilman kykyä (tai pahimmillaan, epäilen, ilman motivaatiota) liikkua. Koen ja käsittelen maailmaa ikäänkuin sen ja minun välissä olisi muovinen kalvo, joka päästää läpi ainoastaan sävyjä, varjostumia, muotoja ja muovista kosketusta.

En tahdo hätäännyttää ketään, enkä antaa kuvaa jostakin kriittisestä joka tulisi aiheuttamaan jonkinlaisia, ennalta-arvaamattomia sekä katastrofaalisia komplikaatioita (Eräälle tietylle etenkin: Tämä ei ole milläänlailla sinun vikasi tahi mitään mistä sinun kuuluisi ahdistua - Muistakin tämä! :) ) . Minulta löytyy tahto liikkua ja löytää momenttia sekä havaitsen olevani tyytyväinen nykyiseen asioiden tilaan. Olen vain hämmentävässä tilanteessa jossa fiilikseni ja päivittäinen olotilani eivät ole keskenään synkronissa. Näin ainakin koen. Siksi myös vertaisin olotilaani krapulaan, joka omalla tavallaan sekin on epäsynkronian tila. En myöskään koe tarvitsevani mitään ulkoista interventiota (mikä ei kuitenkaan tarkoita, että kieltäytyisin avusta jos sitä minulle tarjotaan) tai että olisin uhkaavasti luisumassa mihinkään pysyvään 'vikasietotilaan'; masennukseen ilman erityistä syytä tai ratkaisua.

Mikä on siis tämän olotila-raportin tarkoitus? Ehkäpä yritän rikkoa kuplan kirjoittamalla siitä, tai sitten huutelen, josko joku jolla on jokin terävä esine tulisi ja puhkaisi sen. Tiedä häntä. Sen tiedän, että tahdon olla avoin. Tahdon antaa selityksen sille, jos vaikutan jotenkin irtautuneelta tai eksyneeltä. Se johtuu siitä, että kärsin paikallisesta todellisuus/ulottuvuus vääristymästä joka voidaan ymmärtää kuplana ympärilläni.

Ready Phasers, Mr. Worf and get us out of here!