Olen selviytyjä.
Tajusin tämän juuri toissa päivänä. Olen tajunnut, että minkälaisiin ongelmiin ikinä pääni minut ajaa, tulen selviytymään niistä. Olen jo kauan hakannut tietä ulos mieleni heteiköistä ja oletin aina, että kun valo alkaa kajastamaan viimeisten lehvästöjen välistä, tuntisin helpostusta. Mutta ei.
Olen selviytyjä, HA!
Olen pääni villien erämaiden Davy Crockett, Karhu-Adams ja Korpisoturi yhdessä ja samassa pakkauksessa. Nauran vaaroille, joita erämaat heittävät eteeni, alan tuntea erämaiden takapolut kuin omat taskuni ja villien heteikköjen synkät pedot ovat nyt saaliitani. Mikään mitä erämaa heittääkään eteeni ei lannista minua lopullisesti.
Olen Voittaja !
Tietysti tämä kaikki on triumfalistista propagandaa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se olisi hyödytöntä, ehei! Sillä on hyötynsä motivoidessaan elämään, ylentäessään saavutuksia ja vastustaessaan niitä synkkiä pitkiä hetkiä jolloin sekuntit nielevät ikuisuuksia.
Olen Selviytynyt.
Tiedän, että synkkiä hetkiä tulee olemaan....aina. Tiedän, että tulen selviämään niistä. Tiedän myös, että en kykenisi siihen ilman ihmisiä ympärilläni jotka eivät jätä jälkeensä. Kiitos siitä jokaiselle...
Tämän haluankin kirjoittaa erikseen jotta se tulisi selväksi:
Ketään ei jätetä, kuulitko? Ketään ei jätetä.... :D :D
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti